Raakaa hirveä, kiitos!

Varjo on nyt saanut muutamana päivänä ruokintalisänä hirvenluita. Yksi tuttu oli saanut useamman hirven roippeet koirilleen syötettäväksi, ja koska niitä oli monta jätesäkillistä, päätin vähän auttaa tuomalla Varjolle osan. Hyvä totuttaa tuota otusta vähitellen syömään muutakin kuin vain pelkkää kuivamuonaa, pahin kasvukausi alkaa kohta olla ohi ja hampaissakin voimaa sen verran että luiden kunnollinen pureskelu onnistuu. 

Pentu meni luista ja rustoista aivan innosta sekaisin, mutta niin meni myös sen maha. Sinänsä ei mitenkään yllättävää, mutta se kokonaisuudessaan oksennettu automatka oli kyllä sellainen elämys jota en viitsisi vähään aikaan kokea. Nyt otetaan maltillisesti, luita saa nakertaa muutaman kerran päivässä, lisäksi annan kuivamuonaa jonka sekaan lisään raakaa jauhelihaa, piimää, raejuustoa, mitä milloinkin sattuu löytymään. Annokseen sekoitan maitohappobakteereja, jos tuo vatsa tuosta rauhoittuisi vähän nopeammin. Ripulilla koiraa ei ole tarkoitus pitää, ja nyt seurataankin, miten vatsa luihin tottuu. Varjo nauttii selkeästi niiden kaluamisesta ja myös omasta mielestä on kiva kun koiran hampaat pääsevät käyttöön johon ne on oikeasti tarkoitettu.