Varjolle lumentulo on ollut ihan huippujuttu. Ulkonaolo on ihanaa ja kivaa eikä remmikäytössääntöjä tekisi mieli muistaa ollenkaan. Muutaman päivän tottumisen jälkeen likka kävelee taas suht nätisti, mutta vapaaksi päästessään se sitten meneekin tuhatta ja sataa. Mutta näinhän on tarkoitus :)
Tässä ihanassa lumenpaljoudessa metsässä voisi olla vaikka koko päivän, tänäänkin oltiin kaksi tuntia rämpimässä umpihangessa. Ulkona ei pahemmin voi tottistella kun joka paikassa on lunta ja ainoat auratut kävelytiet on useimmiten täynnä ihmisiä tai vähintään jotain outoja hajuja tai ääniä niin että keskittymiskyky ei riitä. Patukan kanssa tosin riittää, kuten tänään todistettiin, mutta sillä tarkkojen suoritusten saaminen on aikamoista hakuammuntaa. Kaksi askelta seuraamista oikeassa paikassa ja "kiinni!" patukkapalkkaus, käskyn käyttäminen on ihan turhaa kun suorituksesta ei ole mitään varmuutta mutta opetellaanpa vähän harjoittelua korkeammassa vietissä. Silloin likalta unohtuu kaikki ympärillä oleva, leikkiminen kun on niin superia.
Ja pitää vielä iloita että Varjo ilmoitti tänään toisesta tienhaarasta lähestyvät ihmiset ja koiran ilman haukuntaa! Jäi siis katsomaan, kysyin tuleeko sieltä joku, Varjo tuli luo ja annoin kehut. Sitten vasta menin itse sen verran eteenpäin että tajusin jonkun sieltä tulevan, ja niin likka sitten söi nameja toisen koiran ohituksen ajan ilman yhtäkään haukkua tai kohtiryntäysyritystä. Hiivatin hieno koira :) Jospa tästä vielä jonakin päivänä saataisiin tapa eikä vain harvinainen poikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti