Tultiin äsken sisään aamulenkiltä. Voi kun voisin mennä takaisin nukkumaan, herätä uudestaan ja ajatella, että se oli vain pahaa unta.
Kierrettiin Jättäriä aamun kosteudessa, liikkeellä ei ketään. Jossain kaumpana näin vapaana vanhaenglanninbulldoggin, mutta kuljettiin sen verran eri reittejä että tiesin ettei Varjo sen luokse lähtisi. Noustiin mäkeä ylös ja olin jo ehtinyt unohtaa koko toisen koiran, kun takaa alkoi kuulua raskas juoksuhengitys. Ehdin vain ajatella että hemmetti nyt se tulee tänne. Käskin Varjon maahan vilkaisemattakaan taakseni, ja käännyin katsoakseni, mistä buldoggi tulee. Sieltähän se meidän takaa. Yritin blogata sen itselläni, ettei menisi Varjon luo, mutta sileä valkoinen turkki vain liukui käsistä kun mistään ei saanut kiinni. Ja jos järkyttävä ruttunaama tulee suoraan Varjoa kohti niin totta hiivatissa se lähtee hyökkäämään sillä jumalattomalla huudolla jonka melkein olen jo unohtanut mutta jota niin paljon pelkään. Hei hei koiran luottamus siihen että pystyn puolustamaan sitä.
En tiedä, ei mua edes suututa, harmittaa vaan niin paljon että tekisi mieli itkeä. Millä tollasen estää. Olisi pitänyt saada siitä bulldogista kiinni.
Etkä sä pidä mitään haavia mukana..?
VastaaPoistaMulla on ja jalkajousi. Pysyy kaikki kaukana.
No ei, mua melkein itkettää sun puolesta. Ja juurikin se, että et voinut tehdä asialle mitään ja olit käskenyt Varjonkin maahan. Sanomattakin me molemmat tiedetään, kuinka paljon hyökkäys käskyn alla voi tehdä hallaa.
Tito ehkä tuollaisen jälkeen odottaisi maahan-käskyä innoissaan, koska jostain voi tulla koirakaveri. Lähtisi iloisesti makuusta, kun jossain liikkuisi koira. Ei siis hyvä sekään.
Varjolla on pienet omat hajatukset eikä se missään nimessä olisi tarvinnut hyökkäystä. Sinä kuitenkin teit niin paljon kuin pystyit.
Tosin me molemmat ei hyväksytä sitä, ettei ulkopuolista maailmaa voi hallita - vaikka joku niin kehtaisi väittää.
Kiitos sympatiasta. Sitä bulldoggia olisi varmaan pitänyt ampua kiväärillä että olisi pysähtynyt, näytti siltä että painaa tuplat Varjoon verrattuna.
VastaaPoistaEn jaksa sitä ettei ihmiset tajua että vaikka niiden oma koira olisi kuinka sosiaalinen tahansa, kaikkien muiden koirat ei ole ja ne ei kestä sitä että joku vieras koira tulee iholle, vaikkei se toinen olisikaan tarkoittanut mitään pahaa. Ja sitten saa kuulla omistavansa hullun ja aggressiivisen koiran, kun se lähtee ajamaan tunkeilijaa huutaen pois. Tämänkertainen omistaja ei sentään väittänyt Varjoa vihaiseksi, vaikka se murisikin mun jaloissa koko sen ajan kun keskustelin tyypin kanssa.
Jos nyt vaikka yrittäisin rauhoittua ja saada ajatuksia taas järkevään muotoon. Ehkä meidän pitäisi mennä harjoittelemaan maahanmenoja koirapuiston viereen, niin ei ainakaan pitäisi kenenkään tulla päälle.