Piparkakkuja

50. Varjon valtakunnan tämänvuotinen blogiteksti käsittelee jotain aivan muuta kuin koiraani. Mutta koska tämä kuitenkin liittyy belggareihin, ajattelin, että tämän voi laittaa.

Olen joskus ihan hullu. Olen menossa belgiyhdistyksen rotukopille töihin sunnuntain Messariin, ja kun kysyttiin, suostuisiko joku leipomaan belginmuotoisia pipareita, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Niin siis monta sataa piparia, lupasin vielä kahta eri karvanlaatua. Ja oliko mulla muotteja... ai mitä? Ei kai kukaan hullu ala käsivaralla sellaista määrää pipareita leikata.

Olin siis ongelman edessä. Mistä saisin tehtailtua karvanoppagrontun ja kaljun malikan näköiset muotit? Isällä on onneksi tällaisiin asioihin yleensä ratkaisu. Mene rautakauppaan ja osta alumiininauhaa, kuului vastaus. Asia ratkesi kuitenkin nopeammin. Viljan haun yhteydessä seikkailtiin Lahden Kärkkäisen rakennustarvikeosastolla, jonka avulias myyjä huvituksestaan huolimatta etsi meille piparkakkumuotin ainesosaksi sopivaa riittävän ohutta metallilevynauhaa. Yhdenlaista sopivaa löytyi, mutta sitä oli vain monen metrin kerällä, eikä piparkakkumuottiin sitä ihan niin paljon tarvita. Alahyllylle oli kuitenkin jäänyt avattu, jonkun päästä taittelema kerä, joka oli ilmiselvästi myyntikelvoton. Pikaisen palaverin jälkeen rakennusosaston myyjät totesivat, että ota sellainen pätkä kuin tarvitset, me merkataan se ilmaiseksi näytekappaleeksi, hyvää joulua. Jäin vielä ensiksi meitä palvelleen myyjän kanssa juttelemaan muottien tarkoituksesta ja sitä kautta Messarista, johon sen oma nuorempi tanskandoggi ei jalkaleikkauksen takia tänä vuonna pääsisi.

Kotona kärkipihdit ja sivuleikkurit käyttöön. Varjon säännöllisestä häirinnästä huolimatta (työskentelin olohuoneen lattialla) valmista tuli kahdessa tunnissa. Lyhytkarvainen versio on tehty Varjon profiilia apuna käyttäen, ja sen pää taitaa näyttää ihan joltain muulta kuin malilta, mutta ei ole niin vakavaa, paistuessaan ne piparit kuitenkin taas muuttaa muotoaan.

Nyt enää pitäisi leipoa ne piparkakut. 

Seuraavan illan jälkikirjoitus:

Viljan kanssa leivottu yli neljästä kilosta taikinaa 120 kpl pipareita joululauluja kuunnellen. Aikaa meni sellaiset kuusi tuntia. Jaa-a, saa nähdä olenko tehtailemassa niitä enää lisää. Mutta kyllä ne paistosta huolimatta suunnilleen koiran näköisenä pysyivät.