Vaikka tässä kuussa on tapahtunut kivojakin asioita, jää kuukauden saldo reippaasti miinuksen puolelle. Haluaisin mennä talviunille ja vaan unohtaa kaiken.
Varjo hyökkäsi aamulenkillä rähisemään yhdelle sakemannisekoitukselle. Täysin aiheetta, oltiin menty jo 15 metriä ohi, olin palkannut Varjon pallolla, vapauttanut sen juoksemaan edelläni. Se kääntyi takaisinpäin, näki toisen koiran, haukahti kerran ja ryntäsi mun ohitseni kaikki karvat pystyssä karjumaan ja hyökkimään toista koiraa kohti. Ja tämä toinen koira ei ollut reagoinut mitenkään ennen kuin Varjo hyökkäsi.
Voihan piru. Olisin voinut kuristaa koirani, kun sain sen ajettua pois tilanteesta ja takaisin hihnaan. Mitä mä tein väärin? Eikö Varjo tajunnut että oltiin ohitettu koira, kun tuli alun perin takaisin nähtyään linnun ja seurasi sen jälkeen katsekontaktissa? Mutta se koira oli kuitenkin kaukana. Ja mä seisoin välissä. Se oli meidän takana, eikä mitenkään edes uhannut. Varjon ilme sen lähtiessä oli täysin tunnistamaton. Ihan kuin sillä olisi vain naksahtanut joku päässä.
Onko tämä seurausta alkukuun tapahtumista? Varjollahan ei mitenkään kauhean positiivisia kokemuksia schäfereistä ole. Lähdettiin koirakon perään eikä Varjo hihnassa reagoinut mitenkään, vaikka seurattiin niitä pitkän matkaa. Mutta eihän se mitään todista. Tarvitaan taas miljoona ohitusharjoitusta, niin remmissä kuin vapaana, ja mielellään mahdollisimman monta eri saksanpaimenta.
Mutta voiko tohon elukkaan ikinä luottaa? Ei näköjään. Tai toisinpäin käännettynä: se ei kai ikinä opi luottamaan muhun tarpeeksi.
Jos voisin poistaa marraskuun, poistaisin. Ei ole kenelläkään helppoa näköjään.
VastaaPoista