torstai 29. marraskuuta 2012

Kymmenen kysymystä

Ronja heitti minun koirallista ja koiratonta elämääni haasteella, kiitokset siitä. Ollaan siis hetki haastateltavana ja kerrotaan, mitä mielessä juuri nyt liikkuu. 

1. Valitse jokin koirarotu joka on täysin erilainen kuin omasi ja kerro mitä hyvää/toivottavaa/kiehtovaa ko. rodussa, sen käyttötarkoituksessa tai juurissa on.
Olisi mielenkiintoista lähteä jonkin jahtiporukan mukaan ja nähdä, miten esim. ajo- tai hirvikoirilla oikeasti metsästetään, miten nämä koirat tietävät luonnostaan, mitä tehdä. Myös huskyjen ja malamuuttien loputonta juoksu- ja vetointoa olisi upeaa päästä seuraamaan ja kokemaan itse. 

2. Jos oma koirasi osaisi yhtäkkiä puhua, mitkä olisivat luultavasti sen ensimmäiset, vahingossa suusta tipahtavat sanat?
"Apua! Mitä tuolla tapahtuu?! Ai, se olikin vaan kauppakassia kantava ihminen. Ups. Sori. Älä suutu, mä oikeesti luulin et se oli joku vaarallinen juttu."

3. Onko sinulla sisaruksia? Mitä ja millaisia eläimiä he olisivat?
On, kymmenvuotias pikkusisko. Minulla on sellainen tunne, että hän saattaisi olla kissa. 

4. Jos saisit valita minkä tahansa työn, vaikka sinulle henkilökohtaisesti perustetun ennennäkemättömän toimen jossa olisi tavallisen hyvä päivätyön palkka, mikä tämä työ olisi ja millaisessa vuorokausirytmissä tekisit tätä työtä? Työ ei kuitenkaan saa olla esim. oma päivärytmi vapaapäivinä tai oman koiran henk. koht. hoitaja tms.
Tekisin osana tiimiä erilaisia produktioita, oopperoita, näytelmiä, musikaaleja, teatteria, konsertteja, joissa voisin vuorotellen olla lavalla esiintymässä, orkesterissa soittamassa, tuottamassa rekvisiittaa, maalaamassa taustoja, ompelemassa pukuja. Sellaista, missä pääsisin ilmaisemaan itseäni ja saisin oman kädenjälkeni esille. Työaikani alkaisi aikaisintaan klo 10, ja kestäisi illalla siihen saakka kun on tarvis, harjoituspäivinä ehkä n. 16-18 asti, esitysten ollessa kyseessä jopa 22:een (näinä päivinä toki aloitus myöhemmin).

5. Mikäli saisit valita itsellesi jotain ominaisuuksia eri villieläimiltä, mitä nämä olisivat? Esim. lepakon ns. kaikuluotaus.
Lintujen lentokyky. Kissaeläinten taito kiivetä (oksattomiin) puihin. Kengurun voima tehdä yhdeksän metrin loikkia. Strutsin juoksuvauhti. Mikä tahansa ominaisuus, jonka avulla pääsee lujaa tai sellaisiin paikkoihin, joihin päästäkseen ihminen tarvitsee apuvälineitä.

6. Onko olemassa koira jonka haluaisit, mutta et voi saada esim. hinnan, ympäristötekijöiden, tarjoamasi olojen tai kennelin suosion takia, mutta jota ulkoilutat ja treenaat päiväunissasi? Esim. husky, vaikka asut Helsingin keskustassa olosuhteiden pakosta tai Tendingin huippukoirat, vaikka vihaat tokoa.
Huskyt ja vinttikoirat ovat mielestäni hienoja olentoja, mutta kumpaakaan niistä en ihan tosissani haluaisi. Borzoi tokokoirana? Krhm, tuota noin... Jossain se haasteiden järkevyyden raja minullakin menee. Haaveilen kuitenkin päiväunissani koirasta, joka upean tottelevaisuuden ja kymmenien temppujen taitamisen lisäksi kulkee rennosti mukana missä vain, suhtautuu elämään positiivisesti ja jonka seurasta voin iloita päivästä riippumatta. Nykyiselle rakkaalle elikolleni kun sitä peruspositiivista elämänasennetta ei valitettavasti saa tekemälläkään.

7. Onko olemassa ehdoton ei?
On. En kuitenkaan joudu käyttämään sitä kovinkaan usein. Jatkuvasti käytettynä se tekee elämästä tylsää. Toisaalta liian monien vaihtoehtojen poissulkeminen voisi myös helpottaa pään sisällä vallitsevaa kaaosta. 

8. Onko koirasi ns. pallohullu?
Ei, se ei kyylää maanisesti lattialle jäänyttä palloa ja vaadi sitä kroonisesti heittäväksi. Varjon suhtautuminen palloihin (jotka toimivat meillä vain palkitsemisvälineinä) on toki innokasta, mutta patukan repiminen on sen mielestä pallon jahtaamistakin hauskempaa. 

9. Kuuluuko asuntosi sisustukseen ruukkukasveja?
Kuuluu, paljonkin, mutta kaikki kasvit ovat periaatteessa äidin. Olen surkea muistamaan mitään sellaista kuin kukkien kastelu, joten minun hoidossani niiden hengissäpysyminen olisi kyseenalaista. 

10. Mitä eläinlajia harrastaisit, mikäli se ei olisi koira? (syystä tai toisesta, mieluiten perustelujen kanssa!)
Jos olisin aktiivinen aamuihminen tai vaihtoehtoisesti paljon nykyistä varakkaampi, voisin olla hevosharrastaja. Hevoset ovat kiehtovia, ja saaliseläiminä käytökseltään täysin erilaisia kuin koirat. Vaikka koirat tuskin elämästäni kovin helpolla poistuvatkaan, haluan silti oppia jonakin päivänä ratsastamaan. 

3 kommenttia:

  1. Ihania vastauksia! P.s. hevoset ja koirat yhdistäneenä rohkaisen tekemään samoin. Ratsastuskouluille jne. koiria ei ymmärrettävästi saa ottaa samalla tapaa mukaan, mutta pienemmällä tallilla koirat voivat juosta mukana lenkeillä, mikä on ainakin itselleni _se juttu_ molempien harrastamisesssa. Tuon nykyisen koiran ulkoiluttamiseen minulla kun ei todellakaan riitä omat jalat :D

    Jos joskus tosissaan haluat opetella vähän ratsastusta ja koirien kanssa, tule käymään Tampereen seudulle niin otan mielelläni mukaan tallille. :) Vaikutat kuitenkin mukavalta ihmiseltä josta olisi iloa ratsastuslenkillä seurana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja ehdotuksesta! Voisin hyvin tulla käymään vaikkapa ensi kesänä. :) Varjo ei tosin ole sieltä sosiaalisimmasta päästä, mutta kykenee olemaan toisten koirien kanssa samassa tilassa pienen totuttelun jälkeen. Se on myös nähnyt jonkun kerran hevosia sekä pentuaikanaan että isompana ihan lähietäisyydeltä, joten tiedän, ettei se niitä pahemmin säiky.

      Poista
    2. Tahdon mukaan! Silloin tällöin olen ratsastanut ja esteitäkin muutama tullut pompittua hepan selästä käsin. :)

      Poista