Varjon hyvä päivä

Mistä on pikkumustiaisen hyvä päivä tehty?

- Aamu alkoi sillä, että Varjo tuli häntää heilutellen Saku suussa vastaan. "Jee", se sanoi, "kiva kun sä tulit sängystä alas."

- Aamiaiseksi tehtiin tunnaria pitkillä paksuilla tulitikuilla, koska varsinaiset tunnarikapulat haisi vielä liikaa eilisillan jäljiltä. Tikkuja kahdeksan, oma joka kerta uusi, kolme toistoa, kolme onnistumista. Oli varma tekemisistään ja lähti innoissaan etsimään eikä koskenut yhtään muihin kuin omaansa.

- Koska vielä ei varsinaisesti huvittanut aloittaa päivää, maattiin puoli tuntia eteisen lattialla kylki kyljessä, minä nenä kiinni Varjon niskaturkissa.

- Tein takapihan kallioille jäljen, ennen kuin lähdettiin ulos. Uloslähtiessä Varjo oli silti täysin tietoinen, mitä ollaan menossa tekemään, eikä malttanut tehdä asioitaan, koska tiesi, että pääsee esittämään vainukoiraa. Lähti kaksi kertaa takajäljelle, toisella kertaa kielsin, eikä paineistunut yhtään, vaan totesi "ai jaa, no ei sitten" ja tajusi pian lähteä oikeaan suuntaan. Jälki 450 askelta, nosti kaikki piilotetut viisi esinettä ja kaksi viimeistä kulmaakin teki oikein hyvin.

- Lenkillä metrin meidän edessä kulkenut koululainen säikähti tajuttuaan Varjon olevan takanaan ja alkoi kiljua niin että korviin sattui. Varjo säikähti ja painui puolikyyryyn pöhähdyksen saattelemana, mutta palautui lasta nopeammin eikä jännitellyt yhtään vieressä ja edellä kulkeneita muita lapsia.

- Päästessään vapaaksi Varpanen veteli pikkumetsikössä hassua penturallia.

- Kuivatessa koiraa keksin, että olisi tosi kätevää, jos se osaisi vasten hyppäämisen lisäksi nousta käsilläseisontaan kuivaajaa vasten, jolloin saisi kuivattua kumartumatta takajalatkin. Mietin, miten ihmeessä tämän opetan, mutta ainoastaan naama minuun päin asiaa tehnyt Varjo keksi yhden harjoituskerran jälkeen tarjota varovasti juuri haluamaani toimintaa.

- Illalla palatessani orkesteriharjoitusten jälkeen kotiin mieli ei ollut se kaikkein paras. Lähdin Varjon kanssa iltalenkille, ja mieliala koheni saman tien kymmeniä asteita. Varjo ravasi. Sillä oli hyvä mieli. Jättärillä päästin sen vapaaksi, ja se laukkasi ja ravaili ja nuuskutteli omiaan rennosti edellä kulkien.

- Kaukana näkyi muutama koira, kehuin kun Varjo huomasi ne, otin sen kiinni. Koulun pihassa näkyi kuitenkin kivoja kiipeilytelineitä, ja puita... Vedettiin muutamat tasapaino- ja ohjauskuviotreenit. Kumpikin naurettiin ja kummallekin tuli kuuma. Huomasin muistavani ainakin jotain ja koirani lukevan ohjaustani, kunhan muistan olla riittävän selkeä.

- Näköpiiriin ilmestyneen ihmisen Varjo ilmaisi tulemalla huolettomasti takaisin, ennen kuin olin edes itse ehtinyt huomata koko ihmistä.

- Iltaruoalla otettiin vielä kenkien laittamista etutassuihin. Ei olla tehty pitkään aikaan, mutta sehän muisti, saman tien meni molemmat! Kenkien paikkaa vaihdettiin ja vaikka tein taas liian monta toistoa ja turhauduin silmin havaittavasti itse kun Varjo yritti tarjota kaikkia mahdollisia muitakin toimintoja, ei Varjo lakannut yrittämästä vaan teki tohkeissaan "minäpä tiedän mitä tässä kuluu tehdä".

- Nuoltuaan viimeisetkin hepanrippeet Vanttura toi kupin tähän koneen viereen "piimää kiitos". Nyt se kiehnää itseään nautinnollisesti lattiaan.

Osaa se Varpasenkin elämä joskus olla ihanaa, ihan kokonaisen päivän verran!