Iloiseksi tuli myös yksi koira. Näin jo rapussa sen ilmeestä, että se ei muista tänään, kuinka remmissä kävellään. Ulos päästyään se olisi vain halunnut spurtata ja kieriä ja ryntäillä ja loikkia. Se teki kaukoja hypäten, varomatta lainkaan kyynäriään, ja palkaksi sai jahdata potkittua lunta. Kivikossa se sai hillua pellolla ja kieriä ja kaivaa niin paljon kuin huvitti. Sillä oli valkoinen naama puolitoista tuntia hassussa virneessä.
Musta niljaisten lehtien kaupunki
tuli valkeaksi ja sai meidätkin
hetkeksi sädehtimään
Kuva tammikuulta 2011 |
Aivan jäätävä otsikko. :D
VastaaPoistaIhan sinua kiusatakseni laitoin. :P
Poista