Voisiko joku antaa tälle koiralle selkokieliset käyttöohjeet?

Kaikkien ostosten mukana saa nykyään käyttöohjeet. Näin tämä tuote pestään, näin tämä lipasto kasataan, näin tällä kameralla kuvataan ja näin tätä tietokonetta käytetään. Jos ohjeet ovatkin epäselvät tai huonosti kirjoitetut, saa oikeat neuvot yleensä parilla klikkauksella netistä, tai viimeistään laitetta oppii käyttämään, kun muutaman kerran kokeilee.

Koirien kanssa on toisin. Tuskin yksikään koira saa valmista käyttöohjetta mukaansa. Tai voi saadakin, mukamas, neuvot kasvattajalta, ystävältä, naapurilta, kaikentietävältä koirapuistogurulta. Netti tulvii tietoa ja ohjeita siitä, kuinka pentua tai aikuista koiraa kuuluu kasvattaa, kouluttaa, ruokkia, sosiaalistaa, mitä vain keksiikin kysyä. Koska koirat eivät kuitenkaan ole koneita, ei ohjeita voi ottaa samanlaisina yksiselitteisinä totuuksina. Koiran kanssa pitää elää, havainnoida, tarkkailla, kokeilla, oppia virheistä ja etsiä keinoja, joilla sen synnynnäisistä ominaisuuksista kumpuavaa sekä opittua käytöstä on mahdollista muokata. Näiden kokemusten kautta koiralle useimmiten saadaan käyttöohjeet - ei ehkä kovinkaan nopeasti eikä ehkä aivan yhtä selkeitä kuin tavaroille, mutta edes jonkinlaiset raamit, joiden mukaan toimia, joiden avulla päättää, mitä tehdä ja mihin suuntaan mennä seuraavaksi.

Varjon käyttöohjekirja on kuitenkin edelleen yksi iso mysteeri. Suurin osa sen sivuista on suomeksi - moni asia on hyvää ja helposti ymmärrettävää kieltä. Mutta kirja sisältää paljon muutakin. Osa tekstistä on niin pientä pränttiä, että sen lukemiseen joutuu tosissaan keskittymään. Toisiin väleihin on joutunut muutama saksankielinen lause, joiden kaikkia sanoja en ymmärrä, ja sisällön oivaltamiseenkin saattaa mennä kymmeniä lukukertoja. Käyttöohjeista löytyy myös japania, joka selvitys on lähes mahdotonta, ja jotkin kappaleet on kirjoitettu riimuin, joiden aukaisukodia ei ole vielä löytynyt. Kieliasun lisäksi on huomioitava, että ohjekirjasen sisältö näyttää erilaiselta riippuen paitsi päivästä, myös lukijasta.

Olisi helppoa, jos Varjo käyttäytyisi johdonmukaisesti samanlaisina toistuvissa tilanteissa. Minun olisi helppo tietää tai ainakin etsiä ratkaisuja, miten toimia, mikäli se olisi krooninen remmirähjä, paineistuisi aina koulutustilanteissa tai säikähtäisi jokaista näköpiiriinsä tullutta koiraa tai ihmistä. Olen yrittänyt etsiä syitä itsestäni, tunnetiloistani, mielialastani, vuorokaudenajasta, koiran vireystilasta, vastaantulijan ulkonäöstä, mistä tahansa, mutta lopultakin löytänyt vain harvoja yhteisiä nimittäjiä.

Voi Varjo. Miksi eilen, mutta ei tänään? Miksi jotkin koirat aiheuttavat primitiivisen hyökkäysreaktion, mutta toisista kykenet tulemaan takaisin juuri niin kuin on opetettu? Miksi joinakin hetkinä treenaamisvihjeesta valut laamana luokseni, tarjoat asioita hyvin hitaasti jos ollenkaan ja paineistut kannustamisesta vain lisää, kun useimmiten treenaaminen saa innon loistamaan silmistäsi? Miksi jonakin aamulla sängystä noustessani hipsit hiljaa petiisi ja näytät hakatulta, mutta toisena tulet vastaan ja tarjoat lelua häntää heiluttaen, nauraen?

Kunpa sen naurun saisi ankkuroitua pysyvästi, meihin molempiin. Minulla on erinomainen kyky kopioida Varjon hyvä mieli. Valitettavasti se ei toimi yhtä hyvin toisin päin.